Alkusanat

Pikavastaus: Oikeassa muodossa ja riittävän ajoissa aloitettuna sinkki voi lyhentää flunssan kestoa keskimäärin noin kolmanneksella. Paras teho saadaan sinkkiasetaatista imeskelytabletteina tai suihkeena, annoksella noin 80–100 mg vuorokaudessa, aloitettuna 24 tunnin sisällä ensioireista ja jatkettuna korkeintaan noin viikon ajan. Sinkkisitraattia sisältävät valmisteet eivät tutkimusnäytön perusteella tehoa, koska sinkki ei vapaudu niistä nielun limakalvoille asti.

Flunssa-aikaan apteekkien hyllyt täyttyvät erilaisista imeskelytableteista, ja moni on kuullut väitteitä siitä, että eräs kivennäisaine voisi lyhentää sairastelua. Aihe on herättänyt kiinnostusta jo vuosikymmenten ajan, ja siitä on tehty myös useita tieteellisiä tutkimuksia. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä tutkimusnäyttö oikeasti kertoo, miksi valmisteen muodolla on väliä ja miten käyttö kannattaa ajoittaa parhaan hyödyn saamiseksi.

Miksi sinkkiä on tutkittu flunssan hoidossa

Kiinnostus aiheeseen syntyi jo 1980-luvulla, kun yhdysvaltalainen lääkäri huomasi sattumalta, että hänen syöpähoitoja saaneen ja siksi heikentyneellä immuunipuolustuksella olevan tyttärensä flunssaoireet helpottivat nopeasti imeskelytabletin jälkeen. Havainto johti ensimmäisiin tutkimuksiin, joissa todettiin, että valmistetta käyttäneillä flunssa kesti keskimäärin lyhyemmän aikaa kuin lumelääkettä saaneilla. Sittemmin aihetta on tutkittu huomattavasti laajemmin, ja tulokset ovat vaihdelleet osittain sen mukaan, minkälaista valmistetta tutkimuksissa on käytetty.

Vaikutusmekanismin ajatellaan liittyvän nielun ja suun limakalvoihin, joilla flunssaviruk­set alkavat tarttua soluihin heti tartunnan alkuvaiheessa. Laboratorio-olosuhteissa on havaittu, että kyseinen mineraali voi hidastaa virusten kykyä tarttua solujen pintareseptoreihin ja monistua, mikä saattaa selittää, miksi paikallinen vaikutus juuri nielun alueella näyttää olevan tehon kannalta oleellista.

Mitä tutkimukset kertovat tehosta

Aihepiirin tunnetuin suomalaistutkimus on Helsingin yliopiston dosentti Harri Hemilän tekemä analyysi, jossa käytiin läpi seitsemän satunnaistettua tutkimusta ja verrattiin eri valmistemuotojen tehoa. Analyysin mukaan imeskeltävät tabletit lyhensivät flunssan kestoa keskimäärin noin kolmanneksella, kun käyttö aloitettiin pian oireiden alkamisen jälkeen. Laajemmassa aineistossa, jossa oli mukana yli kymmenen kliinistä tutkimusta ja yli tuhat hoidettua potilasta, flunssan keston havaittiin lyhentyvän keskimäärin noin seitsemästä päivästä neljään päivään, kun hoito aloitettiin heti ensioireisiin.

Tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä kaikissa tutkimuksissa, ja osa aiemmista meta-analyyseista on päätynyt varovaisempiin johtopäätöksiin. Yksi keskeinen syy ristiriitaisiin tuloksiin on ollut se, että tutkimuksissa on käytetty hyvin erilaisia valmistemuotoja ja annoksia, eivätkä kaikki niistä vapauta tehoainetta samalla tavalla nielun alueelle. Kun tarkastellaan vain niitä tutkimuksia, joissa on käytetty tehokkaasti vapautuvaa muotoa riittävällä annoksella, tulokset puoltavat selvästi johdonmukaisemmin myönteistä vaikutusta.

Miksi valmisteen muodolla on suuri merkitys

Kaikki apteekista saatavat valmisteet eivät ole keskenään samanarvoisia. Tutkimusnäytön perusteella asetaattimuoto vapauttaa tehoainetta parhaiten suoraan nielun limakalvoille, koska asetaatin ja mineraalin välinen sidos on heikko. Glukonaattimuoto toimii samansuuntaisesti, joskin hieman heikommalla teholla, kun taas sitraattimuodon on osoitettu olevan käytännössä tehoton, sillä sitraatti sitoo tehoaineen niin vahvasti, ettei se vapaudu nielussa lainkaan vaan kulkeutuu suolistoon asti.

Tämän vuoksi valmistetta valittaessa kannattaa tarkistaa pakkausselosteesta käytetty muoto. Jos tuotteessa mainitaan sitraatti, hyötyä flunssaan tuskin on odotettavissa, vaikka valmiste muuten olisikin turvallinen ja hyvin siedetty. Myöskään nieltävät kapselit tai tabletit, jotka eivät liukene suussa, eivät tuota samaa paikallista vaikutusta, koska tehoaine ei tällöin pääse kosketuksiin nielun limakalvon kanssa riittävän pitkäksi aikaa.

Oikea annostus ja käytön ajoitus

Tutkimusnäytön perusteella toimiva vuorokausiannos on noin 80–100 milligrammaa, joka jaetaan useaan pieneen annokseen pitkin päivää, esimerkiksi imeskellen yksi tabletti parin tunnin välein valveillaoloaikana. Suurempi annos ei ole tutkimusten mukaan tehokkaampi, vaan tärkeintä on käytön ajoitus: hoito kannattaa aloittaa mahdollisimman pian ensioireiden ilmaannuttua, mieluiten vuorokauden sisällä siitä, kun kurkku alkaa kutista tai olo tuntuu tavallista väsyneemmältä.

Kuuria on tapana jatkaa muutaman päivän ajan, tyypillisesti noin kolmesta viiteen päivään, eikä sitä suositella jatkettavaksi viikkoa pidempään. Pitkäaikaiseen, päivittäiseen käyttöön tarkoitettu annostus on huomattavasti pienempi kuin lyhytkestoisessa flunssakuurissa käytetty määrä, minkä vuoksi suuria annoksia ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti ympäri vuoden.

Imeskely vai suihke – kumpi toimii paremmin

Koska teho perustuu paikalliseen vaikutukseen nielun limakalvolla, sekä hitaasti suussa liukenevat imeskelytabletit että suoraan nieluun suihkutettavat valmisteet voivat toimia hyvin, kunhan tehoaine pääsee kosketuksiin limakalvon kanssa riittävän pitkäksi ajaksi. Imeskelytabletti kannattaa antaa liueta suussa hitaasti sen sijaan, että sen pureskelisi tai nielaisisi heti. Suihke puolestaan voi olla hyvä vaihtoehto niille, joille tabletin voimakas maku tai vatsaoireet ovat ongelma.

Makuvaihtoehtoja on nykyään runsaasti, sillä osa käyttäjistä kokee perinteisen maun epämiellyttäväksi. Tuotevalikoiman laajuuden vuoksi kannattaa kokeilla, mikä muoto ja maku sopii itselle parhaiten, jotta kuurin loppuun asti käyttäminen ei jää maun tai käyttömukavuuden takia kesken.

Sivuvaikutukset ja turvallisuus

Lyhytaikaisessa, kuuriluonteisessa käytössä suurehkotkin annokset ovat yleensä turvallisia, ja yleisimmät haitat rajoittuvat lähinnä lievään pahoinvointiin tai epämiellyttävään makuun suussa. Osa käyttäjistä kokee myös suussa hetkellisen metallisen tai kitkerän maun, joka häviää yleensä kuurin päätyttyä. Ravitsemussuosituksissa jatkuvan päivittäiskäytön turvalliseksi ylärajaksi on määritetty huomattavasti pienempi annos kuin flunssakuurissa käytetty määrä, mutta tämä yläraja on laskettu nimenomaan pitkäaikaista käyttöä varten, ei muutaman päivän kuuria varten.

Pitkäaikainen, suurten annosten käyttö sen sijaan ei ole suositeltavaa, sillä se voi häiritä muiden kivennäisaineiden, erityisesti kuparin, imeytymistä ja aiheuttaa pahoinvointia tai vatsavaivoja. Tästä syystä kuuri kannattaa rajata muutamaan päivään eikä sitä pidä jatkaa oireettomana aikana varmuuden vuoksi.

Kenelle tämä sopii ja kenelle ei

Suurimmalle osalle terveistä aikuisista lyhyt, ohjeen mukainen kuuri on turvallinen kokeilla flunssan ensioireiden ilmaantuessa. Raskaana olevien, imettävien sekä pienten lasten kohdalla annostusta ja sopivuutta kannattaa kuitenkin aina varmistaa apteekista tai lääkäriltä ennen käytön aloittamista, sillä suuret annokset eivät ole tutkittuja kaikissa väestöryhmissä samalla tavalla kuin terveillä aikuisilla.

Myös tiettyjä lääkkeitä käyttävien tai vakavia perussairauksia sairastavien kannattaa keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, sillä suuret annokset voivat vaikuttaa joidenkin lääkkeiden imeytymiseen. Jos flunssan oireet ovat poikkeuksellisen voimakkaita, pitkittyviä tai niihin liittyy korkeaa kuumetta ja hengitysvaikeuksia, kyseessä voi olla flunssaa vakavampi infektio, jolloin itsehoito ei korvaa lääkärin arviota.

Muut hyödyt immuunijärjestelmälle

Flunssan keston lyhentämisen ohella tämä kivennäisaine on tärkeä osa immuunijärjestelmän normaalia toimintaa laajemminkin. Se osallistuu valkosolujen kehitykseen ja toimintaan sekä tulehdusreaktioiden säätelyyn, minkä vuoksi pitkäaikainen niukka saanti ravinnosta voi heikentää elimistön kykyä puolustautua infektioita vastaan ylipäätään. Riittävä perussaanti ruokavaliosta tukeekin immuunipuolustusta pitkällä aikavälillä, vaikka suuria kuuriannoksia käytettäisiinkin vain lyhytaikaisesti akuutin flunssan yhteydessä.

Immuunijärjestelmän lisäksi kyseisellä ravintoaineella on merkitystä myös ihon, hiusten ja limakalvojen kunnolle sekä haavojen paranemiselle, minkä vuoksi pitkäaikainen puutos voi näkyä monenlaisina, toisiinsa liittymättömiltäkin vaikuttavina oireina.

Ruokavalion lähteet

Suurimmalle osalle riittävä perussaanti on mahdollista kattaa monipuolisella ruokavaliolla ilman erillistä lisäravinnetta. Hyviä ruokavalion lähteitä ovat muun muassa:

• naudan- ja sianliha
• äyriäiset, erityisesti katkaravut ja simpukat
• pähkinät ja siemenet
• palkokasvit, kuten linssit ja pavut
• täysjyväviljatuotteet
• maitotuotteet ja juusto

Kasvispainotteista ruokavaliota noudattavilla saanti voi jäädä muita niukemmaksi, sillä kasvikunnan tuotteista imeytyvyys on tyypillisesti heikompaa kuin eläinperäisistä lähteistä. Tämä ei tarkoita, etteikö kasvisruokavaliolla voisi kattaa tarvetta, mutta se vaatii usein tietoisempaa suunnittelua ja monipuolisten kasviproteiinin lähteiden, kuten palkokasvien ja pähkinöiden, säännöllistä käyttöä.

Sinkki verrattuna muihin flunssan itsehoitokeinoihin

Apteekin hyllyllä on runsaasti muitakin flunssaan markkinoituja valmisteita, ja niiden tehoista kannattaa olla tietoinen, jotta osaa suhteuttaa odotukset oikein. C-vitamiinin osalta tutkimusnäyttö on osoittanut, että säännöllinen, ennen flunssaa aloitettu käyttö voi lyhentää oireiden kestoa hieman, mutta vasta flunssan alettua aloitetulla suurella kerta-annoksella ei ole osoitettu vastaavaa tehoa kuin ajoissa aloitetulla mineraalikuurilla. Purppurakukka eli ekinaseavalmisteiden tehosta tutkimustulokset ovat puolestaan ristiriitaisempia, eikä niiden vaikutuksesta ole yhtä johdonmukaista näyttöä kuin edellä kuvatusta mineraalikuurista.

Tämä ei tarkoita, etteikö muista keinoista voisi olla apua osana kokonaisvaltaista flunssan hoitoa. Riittävä lepo, nesteytys ja oireenmukainen lääkitys, kuten kuumetta tai särkyä lievittävät valmisteet, pysyvät edelleen flunssan hoidon perustana. Erikseen tutkittu, ajoissa aloitettu ja oikeassa muodossa käytetty mineraalikuuri on kuitenkin yksi harvoista yksittäisistä itsehoitokeinoista, jonka tehosta juuri flunssan keston lyhentämiseen on kertynyt suhteellisen vahvaa ja toistettavaa tutkimusnäyttöä.

On myös hyvä muistaa, että mikään itsehoitokeino ei estä flunssaan sairastumista kokonaan, vaan vaikutus näkyy lähinnä oireiden lievempänä ja lyhyempänä kulkuna. Tämän vuoksi realistiset odotukset kannattaa pitää mielessä: kyse ei ole ihmelääkkeestä, vaan yhdestä tutkitusta työkalusta muiden itsehoitokeinojen joukossa.

Milloin kannattaa hakeutua lääkäriin itsehoidon sijaan

Tavallinen flunssa paranee useimmiten itsestään viikon parin kuluessa ilman erityistä hoitoa, ja itsehoitovalmisteet voivat tällöin lähinnä lyhentää sairastelun kestoa ja lievittää oireita. On kuitenkin tilanteita, joissa itsehoito ei riitä ja lääkärin arvio on tarpeen. Tällaisia ovat esimerkiksi korkea, pitkittynyt kuume, voimakas hengenahdistus, poikkeuksellisen huono yleistila, oireiden paheneminen ensimmäisen viikon jälkeen sen sijaan, että ne alkaisivat helpottaa, tai vakavat perussairaudet, jotka altistavat komplikaatioille.

Myös pienten lasten, ikääntyneiden ja immuunipuolustukseltaan heikentyneiden henkilöiden kohdalla kynnys hakeutua arvioon kannattaa pitää matalampana, sillä tavallinen hengitystieinfektio voi edetä heillä nopeamminkin vakavammaksi kuin muutoin terveellä aikuisella.

Voiko kuurin aloittaa, vaikka flunssa olisi jo kestänyt muutaman päivän? Tutkimusnäytön perusteella teho on selvästi parhaimmillaan, kun käyttö aloitetaan vuorokauden sisällä ensioireista. Myöhemmin aloitettuna hyöty jää todennäköisesti vähäisemmäksi, vaikka valmisteen käyttö ei sinänsä ole haitallista myöhemminkään aloitettuna.

Auttaako tämä myös koronavirusinfektioon tai muihin hengitystieinfektioihin? Tutkimusnäyttö koskee ensisijaisesti tavallista flunssaa eli nuhakuumetta aiheuttavia viruksia, eikä sitä voi suoraan yleistää kaikkiin hengitystieinfektioihin. Muiden infektioiden hoidossa kannattaa noudattaa terveydenhuollon ohjeita.

Voiko valmistetta käyttää ennaltaehkäisevästi ympäri flunssakauden? Jatkuvaa suurten annosten käyttöä ei suositella, koska tutkimusnäyttö koskee lyhytkestoista, oireiden alkuvaiheessa aloitettua kuuria, ei jatkuvaa ennaltaehkäisyä. Perussaannista huolehtiminen ruokavalion kautta on kuitenkin järkevää ympäri vuoden.

Yhteenveto

Sinkki on yksi harvoista itsehoitovalmisteista, joiden tehosta flunssan keston lyhentämiseen on kohtuullisen vahvaa tutkimusnäyttöä, kunhan valmisteen muoto, annos ja ajoitus ovat kohdallaan. Asetaattimuotoinen, riittävän suurella annoksella ja heti ensioireisiin aloitettu kuuri voi lyhentää flunssan kestoa keskimäärin kolmanneksella, kun taas väärä valmistemuoto, kuten sitraatti, jää todennäköisesti vaille vaikutusta. Kuuri kannattaa pitää lyhytkestoisena ja rajata muutamaan päivään, ja epäselvissä tilanteissa tai riskiryhmiin kuuluvien kannattaa varmistaa sopivuus apteekista tai lääkäriltä ennen käytön aloittamista.