⚡ Pikavastaus
Seleeni on välttämätön hivenaine, jota ihmisen elimistö tarvitsee muun muassa kilpirauhasen normaaliin toimintaan, immuunipuolustukseen, solujen antioksidanttisuojaukseen sekä hiusten ja kynsien terveyteen. Suomalainen maaperä on seleeniköyhää, minkä vuoksi seleenin saanti jää monella alle optimaalisen tason pelkällä ruokavaliolla. EFSA on vahvistanut seleenille useita virallisia terveysväittämiä. Aikuisten päivittäinen saantisuositus on 55–70 µg, ja turvallinen yläraja on 300 µg vuorokaudessa. Paras ravintolisämuoto on orgaaninen L-selenometioniini, joka imeytyy elimistöön tehokkaimmin.
Seleeni on yksi niistä hivenaineista, josta puhutaan yllättävän vähän suhteessa sen merkitykseen. Se ei ole yhtä tunnettu kuin magnesium tai sinkki, mutta sen rooli elimistön toiminnassa on laaja-alainen ja monin tavoin korvaamaton. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa seleeni ansaitsee enemmän huomiota – maan maaperä kuuluu maailman seleeniköyhimpiin, mikä näkyy suoraan elintarvikkeiden seleenipitoisuuksissa ja väestötason saannissa.
Seleeni ei ole pelkästään antioksidantti – se on rakenneosa yli 25 eri selenoproteiinissa, jotka osallistuvat prosesseihin kilpirauhasen hormonituotannosta DNA:n korjaukseen ja solujen apoptoosiin. Tämä tekee siitä funktionaalisesti ainutlaatuisen hivenaineen, jonka merkitys ylittää yksittäisen vitamiinin tai mineraalin roolin.
Tässä artikkelissa käydään kattavasti läpi kaikki olennainen seleenistä: mitä seleeni tekee elimistössä, mistä sitä saadaan, mikä on oikea annos, milloin ravintolisä on tarpeen ja mitkä valmisteet ovat laadultaan parhaita.
Mitä seleeni on ja miksi se on välttämätöntä?
Seleeni on hivenaineluokan mineraali, jota elimistö tarvitsee pieninä mutta tarkkaan mitoitettuina määrinä. Se ei kuulu makroravinteisiin kuten kalsium tai magnesium, mutta sen puuttuminen näkyy selvästi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Elimistö ei pysty itse tuottamaan seleeniä – se on saatava ravinnosta tai ravintolisistä. Seleeni toimii elimistössä pääasiassa osana selenoproteiinejä, joita on tunnistettu yli 25 erilaista. Nämä proteiinit osallistuvat laajaan kirjoon biologisia toimintoja antioksidanttisuojauksesta hormonien aineenvaihduntaan. Selenoproteiinejä löytyy lähes jokaisesta elimistön kudoksesta, ja niiden toiminta on riippuvainen riittävästä seleenin saannista.
Kiinnostava yksityiskohta on, että elimistö priorisoi seleenin käyttöä älykkäästi: kun seleeniä on niukasti, keho ohjaa sen ensisijaisesti aivoihin, lisääntymiselimiin ja kilpirauhaseen – elintärkeimmille alueille. Tämä tarkoittaa, että muut kudokset voivat kärsiä puutoksesta ensin, vaikka kriittiset toiminnot vielä pyörisivätkin normaalisti.
EFSA on vahvistanut seleenille seuraavat viralliset terveysväittämät:
- edistää kilpirauhasen normaalia toimintaa
- edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
- edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä
- edistää hiusten pysymistä normaaleina
- edistää kynsien pysymistä normaaleina
- edistää normaalia siittiöiden muodostusta
Seleenin tärkeimmät tehtävät elimistössä
Antioksidanttisuoja – glutationiperoksidaasi
Seleenin tunnetuin biokemiallinen rooli liittyy glutationiperoksidaasientsyymeihin (GPx), joihin seleeni rakentuu välttämättömänä osana. Nämä entsyymit ovat elimistön tärkeimpiä sisäisiä antioksidantteja – ne neutraloivat haitallisia vapaita radikaaleja ja vetyperoksideja, jotka syntyvät normaalin aineenvaihdunnan sivutuotteena.
Hapettumisstressin hillitseminen on keskeistä ennenaikaisen soluvaurion ehkäisyssä. Erityisesti pitkäaikainen matala-asteinen hapettumisstress on yhdistetty ikääntymiseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kroonisiin tulehduksellisiin tiloihin. Riittävä seleenin saanti pitää glutationiperoksidaasientsyymit toimintakykyisinä ja tukee siten solujen pitkäaikaista terveyttä.
Toinen keskeinen seleeniä sisältävä antioksidanttientsyymi on tioredoksiinireduktaasi (TrxR), joka osallistuu solujen pelkistystilan ylläpitämiseen ja DNA-vaurioiden korjaukseen. TrxR:n toiminta on erityisen tärkeää nopeasti jakautuvissa soluissa, kuten immuunijärjestelmän soluissa.
Kilpirauhasen toiminta
Kilpirauhanen on kehon seleenipitoisin elin suhteessa painoonsa. Tämä kertoo jo paljon seleenin merkityksestä kilpirauhasen toiminnalle. Seleeni osallistuu kilpirauhashormonien (T4 → T3) muuntumiseen biologisesti aktiiviseen muotoon – prosessiin, jota tarvitaan hormonien normaaliin toimintaan kudoksissa.
Kilpirauhasongelmista kärsivillä seleenin puutos on tavallista yleisempää. Autoimmuniteettiin liittyvissä kilpirauhassairauksissa seleenilisän vaikutuksia on tutkittu aktiivisesti, ja tutkimusnäyttö on lupaavaa.
Immuunijärjestelmä
Seleeni vaikuttaa immuunijärjestelmän useisiin osiin – se tukee sekä synnynnäistä että hankittua immuniteettia. Seleenin riittävä taso on yhdistetty parempaan immuunivasteeseen infektioita vastaan ja nopeampaan toipumiseen. Puutos puolestaan heikentää immuunipuolustusta, hidastaa tulehdusvasteen normaalisointia ja voi altistaa toistuviin infektioihin.
Seleenin ja immuunijärjestelmän yhteyttä on tutkittu myös virusinfektioiden yhteydessä. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että riittävä seleenistatuksen ylläpito voi hidastaa virusten mutaatiota ja virulenssia – matala seleenin taso voi teoriassa edistää vaarallisempien viruskantojen kehittymistä.
Miesten hedelmällisyys
Seleenin rooli siittiöiden muodostuksessa on EFSA:n virallisesti vahvistama. Siittiöiden häntärakenteessa on selenoproteiineja, jotka ovat välttämättömiä siittiöiden liikkuvuudelle. Matala seleenin taso on yhdistetty heikentyneeseen siittiöiden liikkuvuuteen ja hedelmällisyyteen miehillä. Seleenilisä yhdistettynä sinkkiin on yksi tutkituimmista ravitsemuksellisista lähestymistavoista miesten hedelmällisyyden tukemisessa.
Hiukset, kynnet ja iho
Seleeni osallistuu keratiinin – hiusten ja kynsien rakenneproteiinin – normaaliin muodostumiseen. Seleenin puutos näkyy usein ensimmäisenä juuri hiusten ohenemisena, kynsien haurastumisena ja ihon kunnon heikkenemisenä. Toisaalta seleenin yliannostus voi aiheuttaa täsmälleen samoja oireita – tämä kertoo sopivan annosvälin tärkeydestä.
Seleeni ja sydänterveys
Seleenin ja sydän- ja verisuoniterveyden välinen yhteys on yksi kasvavista tutkimusalueista. Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa matala seleenistatuksen taso on yhdistetty lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin – erityisesti sepelvaltimotautiin ja sydämen vajaatoimintaan.
Mekanismeja on useita. Ensinnäkin seleeni hillitsee hapettumisstressiä verisuonten seinämissä: LDL-kolesterolin hapettuminen on keskeinen ateroskleroosin eli valtimoiden kovettumistaudin käynnistäjä, ja riittävä seleenin taso vähentää tätä prosessia. Toiseksi seleeni vaikuttaa tulehdusmarkkereihin – matala seleenistatuksen taso on yhdistetty korkeampiin tulehdusarvoihin (CRP), jotka ovat itsenäinen sydäntautiriskitekijä.
Kolme merkittävää tutkimuslinjaa on nostettava esille. KiSel-10-tutkimus (Alehagen ym., 2013) Ruotsissa tutki seleenin ja koentsyymi Q10:n yhdistelmää vanhemmilla aikuisilla viiden vuoden ajan. Tulokset olivat vaikuttavia: yhdistelmäryhmässä sydänperäinen kuolleisuus oli merkitsevästi pienempi kuin lumeryhmässä. Tutkijat arvelevat, että seleeni ja Q10 toimivat synergistisesti mitokondrioiden energiantuotannon ja hapettumisstressin hillitsemisessä.
Keshan tauti – endeeminen sydänlihassairaus, joka esiintyy Kiinan seleeniköyhillä alueilla – on vakuuttavin osoitus seleenin välttämättömyydestä sydänlihaksen terveydelle. Seleenikorvausohjelmat Kiinassa käytännössä poistivat taudin, mikä vahvistaa suoran syy-yhteyden seleenin puutoksen ja sydänlihassairauden välillä.
Käytännön johtopäätös ei ole se, että seleenilisä ehkäisee sydäntauteja – näyttö ei ole riittävä tällaiseen väittämään. Sen sijaan riittävästä seleenistatuksen ylläpitämisestä huolehtiminen on osa sydänterveyden kokonaisvaltaista ravitsemuksellista perustaa, erityisesti yhdistettynä muihin sydänterveyttä tukeviin tekijöihin kuten omega-3-rasvahapoihin, magnesiumiin ja liikuntaan.
Seleeni ja kognitio sekä mieliala
Vähemmän tunnettu mutta tutkimuksellisesti kiinnostava alue on seleenin yhteys aivojen toimintaan, kognitioon ja mielialaan. Aivot ovat yksi elimistön seleeniprioriteetin kärkikohteista – seleeni kulkeutuu aivoihin erityisen tehokkaan kuljetusjärjestelmän avulla, mikä kertoo sen tärkeydestä neurobiologiselle toiminnalle.
Seleenin ja kognitiivisen toiminnan välillä on havaittu kiinnostavia yhteyksiä useissa tutkimuksissa. Ranskalainen EVA-tutkimus seurasi yli 1 300 vanhempaa aikuista yhdeksän vuoden ajan ja havaitsi, että matala seleenistatuksen taso oli yhteydessä heikentyneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn – erityisesti muistiin ja tiedonkäsittelynopeuteen. Yhteys säilyi, kun muut tekijät vakioitiin.
Mekanistisesti seleeni suojaa aivosoluja hapettumisstressiltä, joka on yksi keskeisistä tekijöistä neurodegeneratiivisten sairauksien – kuten Alzheimerin taudin ja Parkinsonin taudin – patogeneesissä. Selenoproteiini P on aivoissa erityisen tärkeä: se kuljettaa seleeniä verestä aivoihin ja suojaa hermostoa oksidatiiviselta vauriolta.
Mielialan näkökulmasta seleenillä on yhteys kilpirauhasen toimintaan, joka puolestaan vaikuttaa suoraan mielialaan, energiatasoon ja kognitiiviseen selkeyteen. Matala kilpirauhasen toiminta – johon seleenin puutos voi osaltaan myötävaikuttaa – on yksi väsymyksen, masennusoireiden ja aivosumuoireen yleisimmistä ravitsemuksellisista taustatekijöistä.
Pienemmissä kliinisissä tutkimuksissa seleenilisä on parantunut mielialaa, vähentänyt ahdistuneisuutta ja lisännyt energisyyttä – erityisesti henkilöillä, joiden lähtötaso oli matala. Vaikutukset ovat maltillisia eivätkä vastaa lääkkeellistä hoitoa, mutta ne ovat biologisesti perusteltuja ja kliinisesti merkityksellisiä riittämättömän saannin korjaamisen näkökulmasta.
Käytännön suositus: jos henkilö kärsii selittämättömästä väsymyksestä, aivosumuoireesta tai mielialan laskusta – erityisesti yhdistettynä kilpirauhanoireisiin – seleenistatuksen tarkistaminen verikokeella on perusteltua ennen muita toimenpiteitä.
Seleenin saantisuositus ja turvallinen yläraja
Suomalainen saantisuositus (VRN) seleenille aikuisille on 40–55 µg vuorokaudessa. EFSA:n asettama referenssiannos (AR) on:
| Ryhmä | Suositus (µg/vrk) |
|---|---|
| Aikuiset naiset | 70 µg |
| Aikuiset miehet | 70 µg |
| Raskaana olevat | 70 µg |
| Imettävät | 85 µg |
EFSA:n asettama turvallinen yläraja (UL) seleenille aikuisille on 300 µg vuorokaudessa. On tärkeää huomata, että seleenin turvallisuusmarginaali on kapeampi kuin monilla muilla ravintoaineilla. Siksi seleeniä ei pidä ottaa “enemmän on parempi” -periaatteella, vaan pysyä suositellulla alueella.
Seleenin puutos – oireet ja riskiryhmät
Puutoksen oireet
Seleenin puutos voi ilmetä monin tavoin, ja oireet ovat usein epäspesifejä:
- Väsymys ja jaksamattomuus
- Hiusten oheneminen tai hiustenlähtö
- Kynsien haurastuminen
- Toistuvat infektiot ja heikentynyt vastustuskyky
- Kilpirauhaseen liittyvät oireet (kylmyydentunne, hidastunut aineenvaihdunta)
- Lihasheikkous ja lihaskivut
- Mielialan vaihtelut ja aivosumuoire
- Kognitiivinen hidastuminen ikääntyneillä
Suomi ja seleeniköyhä maaperä
Suomalainen maaperä on geologisesti seleeniköyhää. Tämä tarkoittaa, että suomalaisessa maataloustuotannossa kasvatetuissa elintarvikkeissa on vähemmän seleeniä kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa tuotetuissa. Suomessa on huomioitu tämä ongelma: maataloudessa käytetään seleenillä lannoitettuja lannoitteita, mikä on nostanut seleenin saantia väestötasolla 1980-luvun puutostilanteesta. Tilanne on kuitenkin edelleen se, että merkittävä osa suomalaisista – erityisesti kasvisruokaa syövät – saa seleeniä niukasti.
Riskiryhmät
Vegaanit ja kasvissyöjät. Parhaat seleenin lähteet ovat eläinperäisiä. Kasvisruokavalion seleenipitoisuus vaihtelee merkittävästi maaperän mukaan.
Keliakiapotilaat ja suolisto-ongelmista kärsivät. Seleenin imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa – suoliston limakalvovaurio heikentää imeytymistä.
Iäkkäät. Ruokavalion yksipuolistuminen ja imeytymiskyvyn heikkeneminen iän myötä altistavat puutokselle. Kognitiivisesta näkökulmasta riittävä seleenin saanti on erityisen tärkeää ikääntyessä.
Munuaissairaat ja dialyysipotilaat. Dialyysi poistaa seleeniä elimistöstä.
Kilpirauhassairauksista kärsivät. Hashimoton tyreoidiitin ja Gravesin taudin yhteydessä seleenin tarve voi olla normaalia suurempi.
Seleenin lähteet ruoasta
Parhaat ruokalähteet seleenille ovat:
Paranpähkinät ovat ylivoimaisesti rikkain seleenin lähde – yksi paranpähkinä sisältää 70–90 µg seleeniä eli jo yli päivittäisen tarpeen. Paranpähkinöiden seleenipitoisuus vaihtelee kuitenkin suuresti kasvupaikan mukaan, ja liiallinen syöminen voi johtaa yliannostukseen.
Kala ja äyriäiset – tonnikala, lohi, sardiiit, katkarapu. 100 g tonnikalafileetä sisältää 60–80 µg seleeniä.
Liha ja siipikarja – sisäelimet kuten maksa ovat erityisen hyviä lähteitä. Kananrinta sisältää noin 25–30 µg / 100 g.
Kananmuna – yksi muna sisältää noin 15–20 µg seleeniä.
Täysjyvävilja – suomalaisessa vehnässä seleeniä on nykyään enemmän seleenilannoitteiden ansiosta, mutta pitoisuudet ovat silti maltillisia.
Pelkällä ruokavaliolla riittävän seleenin saaminen on monelle suomalaiselle haastavaa – erityisesti talvella ja kasvisruokavaliota noudattaville.
Seleeniravintolisät – muodot ja imeytyminen
Orgaaninen seleeni – L-selenometioniini
L-selenometioniini on seleenin orgaaninen muoto, jossa seleeni on sitoutunut aminohappoon (metioniini). Tämä on sama muoto, jossa seleeniä esiintyy luonnollisesti elintarvikkeissa. L-selenometioniini imeytyy elimistöön erittäin tehokkaasti – imeytymisaste on 80–90 %. Se myös varastoituu kehon proteiineihin, mikä tekee siitä pitkäkestoisen seleenivaraston. L-selenometioniini on ravintolisistä paras muoto.
Epäorgaaninen seleeni – natriumselenaatti ja natriumseleniitti
Epäorgaaniset seleenimuodot ovat heikommin imeytyviä (50–60 %) ja lyhytvaikutteisempia. Natriumselenaattia käytetään joissain edullisemmissa valmisteissa. Se on toimiva mutta ei optimaalinen muoto.
Seleenihiiva
Seleenihiiva on orgaaninen muoto, jossa seleeni on sitoutunut hiivaan. Se imeytyy hyvin ja on monissa tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi. Sopii niille, joille L-selenometioniini ei sovi.
Parhaat seleenivalmisteet Ruohonjuuresta
1. Bertil’s Health Seleeni 100 tbl
Bertil’s Health Seleeni on selkeä, lisäaineeton perusvalmiste seleenin päivittäiseen saantiin. Valmiste sisältää L-selenometioniinia – orgaanista seleeniä parhaimmassa imeytyvässä muodossa. Se on gluteeniton, laktoositon, sokeriton ja hiivaton, mikä tekee siitä sopivan myös herkälle suolistolle. Kelatoidun seleenin aminohapot ovat kasviperäisiä. 100 tabletin pakkaus riittää pitkäksi aikaa päivittäisessä käytössä. Hyvä valinta seleenin perusannostukseen kilpirauhasen, immuunijärjestelmän ja antioksidanttisuojan tueksi.
2. Solgar Seleeni 100 µg
Solgar on kansainvälisesti tunnettu laadukkaiden ravintolisien valmistaja, ja sen Seleeni 100 µg on hiivatonta L-selenometioniinia korkealla annoksella. 100 µg on selvästi päivittäistä minimisuositusta suurempi annos – perusteltu valinta niille, joiden seleenin taso on mitattu matalaksi tai jotka kuuluvat riskiryhmään. Seleeni toimii synergistisesti erityisesti E-vitamiinin kanssa, jota seleeni tarvitsee optimaaliseen antioksidanttisuojaan. Sopii vegaaneille.
Seleeni – Hyödyt, annostus ja parhaat valmisteet
Seleeni ja kilpirauhanen – erityinen yhteys
Kilpirauhasongelmista kärsivien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota seleenin saantiin. Kilpirauhanen sisältää enemmän seleeniä painoyksikköä kohden kuin mikään muu elin.
Seleeniä tarvitaan kolmeen keskeiseen kilpirauhasprosessiin. Se osallistuu tyroksiinin (T4) muuntamiseen trijodityroniinoksi (T3), joka on biologisesti aktiivinen kilpirauhashormoni. Lisäksi seleeni suojaa kilpirauhasta hapettumisstressiltä, jota kilpirauhashormonien synteesi tuottaa sivutuotteena. Kolmanneksi riittävä seleenin taso voi hillitä kilpirauhaseen kohdistuvaa autoimmuunireaktiota.
Useissa tutkimuksissa seleenilisä on laskenut kilpirauhasta vastaan kohdistuvien autovasta-aineiden (TPO-vasta-aineet) tasoa Hashimoton tyreoidiitin potilailla (Duntas ym., 2010; Gärtner ym., 2002). Lääkärin konsultaatio on suositeltava ennen lisän aloittamista, jos kilpirauhassairaus on todettu.
Seleeni ja syöpäriski – mitä tutkimus sanoo?
Seleeni on ollut laajasti tutkittu syöpätutkimuksessa. Epidemiologiset tutkimukset ovat havainneet yhteyden matalan seleenistatuksen ja lisääntyneen syöpäriskin välillä erityisesti eturauhas-, paksusuoli-, keuhko- ja rintasyövissä.
SELECT-tutkimus (Lippman ym., 2009) oli suuri kliininen koe seleenilisän vaikutuksesta eturauhassyövän ehkäisyyn. Tulos oli neutraali väestötasolla, mutta tulokset viittasivat siihen, että hyöty voi kohdistua erityisesti niihin, joiden seleenin perustaso oli matala.
Tärkeä johtopäätös: riittävä seleenistatuksen ylläpito on osa kokonaisvaltaista terveyttä, mutta yliannostuksella voi olla haitallisia vaikutuksia. “Enemmän on parempi” -ajattelu ei päde seleenin kohdalla.
Seleeni käytännössä – milloin ravintolisä kannattaa?
Ravintolisä on perusteltu, jos jokin seuraavista tilanteista kuvaa omaa tilannetta:
Kasvis- tai vegaaniruokavalio. Eläinperäisten tuotteiden poisjättäminen pudottaa seleenin saantia merkittävästi.
Kilpirauhasongelmat. Hashimoton tyreoidiitin tai muun kilpirauhassairauden yhteydessä seleenin saannista huolehtiminen on perusteltua lääkärin kanssa sovittuna.
Toistuvat infektiot ja heikentynyt vastustuskyky. Seleeni tukee immuunijärjestelmää, ja puutos voi heikentää immuunivastetta.
Hiusten oheneminen tai kynsien haurastuminen. Seleenin puutos on yksi mahdollinen tekijä näiden oireiden taustalla.
Väsymys, aivosumuoire tai mielialan lasku. Erityisesti yhdistettynä kilpirauhanoireisiin seleenin taso kannattaa tarkistaa.
Ikääntyminen ja kognitiivisesta terveydestä huolehtiminen. Seleenin riittävä saanti tukee aivojen antioksidanttisuojaa ja voi hidastaa kognitiivista heikkenemistä.
Sydänterveys osana kokonaisstrategiaa. Erityisesti yhdistettynä Q10:een seleeni voi tukea sydämen toimintaa ravitsemuksellisesti.
Annokseksi riittää yleensä 55–100 µg päivässä. Suurempiin annoksiin ei tarvitse mennä ilman verikokeen kautta saatua tietoa omasta tasosta.
Usein kysytyt kysymykset – seleeni
Voiko seleeniä ottaa liikaa? Kyllä. Pitkäaikainen yli 300 µg:n päiväannos voi aiheuttaa selenoosin, jonka oireita ovat paradoksaalisesti hiustenlähtö, kynsimuutokset, pahoinvointi ja hermosto-oireet. Pysytteleminen 55–200 µg:n alueella on turvallista.
Milloin seleeni kannattaa ottaa? Seleeni imeytyy hyvin sekä ruoan kanssa että tyhjään mahaan. Biomed Sekure Forte suositellaan otettavaksi tyhjään mahaan; muut valmisteet voi ottaa aamiaisen yhteydessä.
Yhdistyykö seleeni muihin ravintolisiin? Seleeni toimii synergistisesti erityisesti E-vitamiinin ja koentsyymi Q10:n kanssa. Myös sinkin, jodin ja C-vitamiinin kanssa seleeni toimii hyvin yhteen.
Saako paranpähkinöistä riittävästi seleeniä? Yksi tai kaksi paranpähkinää päivässä voi teoriassa kattaa päivittäisen tarpeen – mutta pitoisuudet vaihtelevat valtavasti. Luotettavampaa on käyttää ravintolisää tasaisen saannin varmistamiseksi.
Miten kauan kestää korjata seleenin puutos? L-selenometioniini varastoituu kehon proteiineihin, joten varastojen täyttyminen vie 2–3 kuukautta säännöllisellä käytöllä. Verikoe 3 kuukauden käytön jälkeen kertoo tilanteen.
Yhteenveto – seleeni
Seleeni on välttämätön hivenaine, jonka merkitys korostuu erityisesti Suomessa seleeniköyhän maaperän vuoksi. EFSA:n vahvistamien terveysväittämien mukaan seleeni tukee kilpirauhasen ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, suojaa soluja hapettumisstressiltä sekä edistää hiusten, kynsien ja siittiöiden normaaliutta. Lisäksi kasvava tutkimusnäyttö viittaa seleenin rooliin sydänterveyden ja kognitiivisen toiminnan tukemisessa.
Paras ravintolisämuoto on orgaaninen L-selenometioniini, joka imeytyy elimistöön 80–90 %:n tehokkuudella. Ravintolisä on erityisen perusteltu kasvisruokavaliota noudattaville, kilpirauhassairauksista kärsiville sekä niille, joilla on todettu puutoksen oireita – väsymystä, hiustenlähtöä tai toistuvien infektioiden kiertettä. Annos 55–100 µg päivässä on useimmille aikuisille sopiva ja turvallinen.
Ruohonjuuren valikoimasta parhaat seleenivaihtoehdot ovat Bertil’s Health Seleeni perusannostukseen L-selenometioniinilla, Solgar Seleeni 100 µg vahvempaan annostukseen riskiryhmille ja Biomed Sekure Forte laaja-alaiseen antioksidanttisuojaan seleenin, kurkumiinin ja resveratrolin yhdistelmänä.
Lähteet
EFSA (2014). Scientific Opinion on Dietary Reference Values for selenium. EFSA Journal, 12(10), 3846.
Duntas LH ym. (2010). Effects of a six month treatment with selenomethionine in patients with autoimmune thyroiditis. European Journal of Endocrinology, 148(4), 389–393.
Lippman SM ym. (2009). Effect of selenium and vitamin E on risk of prostate cancer. JAMA, 301(1), 39–51.
Alehagen U ym. (2013). Cardiovascular mortality and N-terminal-proBNP reduced after combined selenium and coenzyme Q10 supplementation. International Journal of Cardiology, 167(5), 1860–1866.
THL. Fineli – elintarvikkeiden koostumustietopankki. https://fineli.fi
Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN). Suomalaiset ravitsemussuositukset. https://www.ruokavirasto.fi
